Armas Puolimatka. Legenda jo eläessään.

Kirjoitus Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjassa 80 – 2011.

Forssan synnystä ja sen perustajasta Axel Wahrenista on kirjoitettu paljon ja häntä pidetään Forssan perustajana. Mutta 1960-luvulle tultaessa osittain kotiseuturakkaudestakin johtuen paikkakunnalle tuli toinen liikemies, jonka tulo sai Forssan ja Humppilan ripeään kasvuun ja monipuolisti sen elinkeinorakenteen. Forssaan syntyi kokonaisia uusia kaupunginosia.

Vuosikymmenen alkupuolella 1962 päätti turkulainen toimitusjohtaja Armas Puolimatka ostaa Forssasta Pilvenmäen alueelta 5 hehtaarin tontin teollisuuslaitokselleen, varata 7 hehtaaria laajennukselle ja tontin kahden kerrostalon rakentamiseksi henkilökunnalleen Turuntieltä (Turuntie 25 – 27). Lisäksi hän sitoutui vuodesta 1964 tarjoamaan vakituisen työpaikan ainakin 50 työntekijälle.

Tästä alkoi ripeä rakentaminen ja kun vuonna 1985 hän myi yhtiönsä Hankkijalle, niin Forssan tehtailla oli 1461 henkilöä ja Humppilassa 338 eli yhteensä 1799 ja lisäksi rakennustyömailla noin 100 henkilöä (Parma-lehti 1/85 s.29). Näin lupaus oli 20-kertaisesti täytetty.

Armas Puolimatka oli henkilökuntansa suuresti kunnioittama karismaattinen henkilö ja luontainen johtaja. Häntä kutsuttiin tuttavallisesti Armakseksi, isännäksi tai vuorineuvokseksi. Johtajuus ei perustunut pelkästään omaan omistamiseen, vaan hänessä oli sen ajan yleisten käsitysten mukaisia luontaisia johtajaominaisuuksia. Hänen nuoruudenaikaiset ystävänsä kutsuivat häntä myös tuttavallisesti ”Matkaksi” tai Ammiksi.

Tänä päivänäkin Armas on suurmies lounaishämäläisille ja tunnettu liikenero kaikille suomalaisille. Hän onnistui tyhjästä luomaan 37 vuoden aikana Suomen suurimman perheyrityksen ja yhden suurimmista rakennusliikkeistä.

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus hieman valaista häntä henkilönä, kertoa perustamistaan tehtaista ja johtamistavoistaan ja periaatteistaan. Ajan kuluessa ja tehtaiden muuttuessa hänen elämäntyönsä suuruus helposti unohtuu. Itse olin hänen palveluksessaan vuosina 1973 – 1985 ja jäin eläkkeelle Parmalta 2009 36,5 vuoden työsuhteen jälkeen.

Armas Puolimatkan lapsuudesta Humppilassa.

Armas Kaarlo Kustaa Puolimatka syntyi Turussa 3.6.1918. Hänen äitinsä Edith Puolimatka oli lähtenyt Humppilan Myllynkulmalta Puolimatkan mökistä piiaksi Turkuun. Hän oli töissä Puolalanmäen kerrostalojen yhteiskeittiöllä, josta talon perheet ostivat valmiita aterioita. Hän oli yksinhuoltaja. Isästä ei ole jäänyt tietoa aikakirjoihin. Koska Turussa vallitsi kansalaissodan jäljiltä kova elintarvikepula, niin Edith toi lapsensa kotiinsa Humppilaan veljensä Kallen perheeseen. Mökissä asuivat isoäiti Sofia, eno Kalle vaimonsa Selman ja heidän tyttärensä Viivin kanssa sekä Armas. Mökki sijaitsi nykyisen lasitehtaan takana Humppila-Urjala-tien varressa osoitteessa Myllynkulmantie 64. Sillä oli peltoa yksi hehtaari, jolla ruokittiin lehmä, vasikka ja sika. Kansakoulunsa hän kävi Myllynkulman kansakoulussa. Koulukaverien mukaan hän oli hyvä laskennossa, käsitöissä ja urheilussa, erityisesti hiihdossa (Jaakko Koivulan haastattelu 1980-luvulla). Näistä koulukavereista monesta tuli luottomiehiä myöhemmin hänen työmailleen. Muistiin on jäänyt opettajan nuiva suhtautuminen yksinhuoltajan lapseen ja nimittely. Humppilassa vieläkin elää juttuja näistä tapahtumista ja siitä, miten Armas palasi vuorineuvoksena kohteliaasti asiaan. Äiti piti hyvää huolta pojastaan. Kylän mökkiläisten pojista poiketen Armaksella oli mm. tehtaassa tehdyt sukset ja kunnolliset kengät ja vaatteet.

Enon perheen Viivi-tyttärestä tuli Armakselle elämänaikainen ystävä (myöhemmin Viivi Järvi). Koulun päätyttyä Armas oli renkinä kylän taloissa sekä teki metsätöitä talvisin enonsa kanssa lähimetsissä aina Nuutajärveä myöten. Aamulla pimeässä selkäreppu selässä lähdettiin hiihtämään metsään ja illalla pimeässä tultiin takaisin. Keväisin kuorittiin paperipuupöllejä (massaa) Humppilan asemalla. Metsätyöt Armas lopetti kertomansa mukaan, kun ei koskaan oppinut kunnolla teroittamaan sahaansa. Lapsuus oli kovaa työntekoa kuten tuon ajan ihmisillä yleensä.

Koska Armas oli koko ajan tuon tavan mukaan äitinsä seurakunnassa, piti rippikoulu käydä Turussa ja palata vielä takaisin Humppilaan. Koska veri veti rakennusalalle, hän pääsi Teollisuuskouluun Turkuun ja muutti äitinsä luo. Hän valmistui rakennusmestariksi 1939. Varusmiesaikansa hän palveli tykkimiehenä. Sota-aikana nuori rakennusmestari oli Arvonen Oy:n palveluksessa linnoittamassa Ahvenanmaata, erityisesti Houtskärissä. Siellä hän erikoistui räjäytystöihin ja betonivaluihin sekä omaksui suoraviivaisen ja määrätietoisen työnjohtotaidon. Käytettävissä ollut työvoima oli eri puolilta maata haalittuja työvelvollisia (Armas Hörkön haastattelu).

Humppilassa enon perheessä Armas sai aikalaisten kertomusten mukaan hyvän kotikasvatuksen, oppi ahkeraksi, yritteliääksi ja säästäväiseksi sekä omaksui raittiit elämäntavat. Isoäiti Fiia (Sofia) kävi kirkossa lähes joka pyhä ja hänellä oli oma paikka kirkossa. Lastenlapset Armas ja Viivi olivat usein mukana. Armas totesikin kerran, että kristillistä oli muori Fiian elämä. Nämä olivat hyvät eväät tulevalle elämäntyölle. Yritteliäisyyttä kuvaa mm. se, että hän marjasti ja sienesti sekä myi niitä Forssan torilla. Vaivalloinen metsätyö opetti ajattelemaan koneellistamista, työn siirtämistä sisälle ja tehokkuutta.

Armas Puolimatka avioitui 1943 Terttu Hellevaaran kanssa ja Armaksen kodiksi tuli vaimon kotitalo Turussa. Perheeseen syntyi neljä lasta: Raija, Raimo, Rauno ja Riitta.

Oman yrityksen perustaminen.

Sodan jälkeen syksyllä 1944 Armas toimi Arvonen Oy:n palveluksessa Pansion laivastoaseman tunneleitten louhintatyömaalla. Toisen työvuoron mestarina hänen vuoronsa sanotaan louhineen puolta enemmän kuin toisen, ilmeisesti johtuen työn hyvästä organisoinnista ja mestarin kokemuksesta. Jo silloin hän kertoi ryhtyvänsä urakoitsijaksi, kunhan sopiva työmaa löytyy (Armas Hörkkö). Tilaisuus tuli kun Armas Puolimatka oli vuoden 1946 keväällä johtamassa Uudenkaupungin Telakan laiturien rakennustyömaata. Tarvittavat kivet oli siirrettävä Lepäisten saaresta Uuteenkaupunkiin. Kelirikosta huolimatta kivien kuljetus ja työn vauhti oli ennätyksellistä, minkä telakan johto pani merkille. Tästä johtuen telakan johto pyysi rakennettavasta levyhallista tarjouksen myös Armas Puolimatkalta. Tarjous hyväksyttiin ja takuuksi urakalle riittivät kiviurakan saavutukset. Nopea vauhti ja hyvä laatu takasivat sen, että hän sai Uudessakaupungissa useita uusia urakoita. Esimerkiksi kaksi kaupungin rakennuttamaa kolmikerroksista taloa valmistuivat viidessä kuukaudessa. Uudenkaupungin Sanomissa kerrottiin Puolimatkan rakentavan amerikkalaisella vauhdilla. Ensimmäisenä koneena hankittiin vaurioitunut sähkömoottori, joka kunnostettiin ja laitettiin pyörittämään betonimyllyä. Siihen saakka mylly oli pyörinyt lihasvoimalla. Hankittiin myös oma kuorma-auto. Näin Rakennustoimisto A.Puolimatka lähti käyntiin ja se rekisteröitiin 28.2.1947 ja sen kotipaikaksi tuli Turku. Apuna Armaksella aloituksessa oli turkulainen rakennusmestari, entinen kaukopartiomies ja räjähdysaineiden tuntija Armas Hörkkö, joka teki koko elämäntyönsä Puolimatkalla ja jäi 67-vuotiaana eläkkeelle. Uudenkaupungin työmaalla oli mukana Armaksen kavereita Humppilan ajoilta. Näin lähdettiin aivan tyhjästä alkuun.

Rakentaminen laajenee valtakunnalliseksi.

Vaikka rakennustoimiston kotipaikka oli Turku, niin ensimmäiset urakat sieltä se sai vasta 1951. Syynä ilmeisesti oli toisten rakennusliikkeiden kartelli Puolimatkan tulon estämiseksi, sillä samat rakennusliikkeet olivat pitkään hallinneet Turun rakentamista. Toiminta lähti sielläkin ripeästi käyntiin. Vuonna 1952 tehtiin kehityksessä pitkä harppaus, kun hankittiin Saksasta Hannoverin messuilla nähty Kaiser-merkkinen torninosturi. Puolimatka toi torninosturit Suomeen ja epäilijöistä huolimatta niitä käytettiin menestyksellisesti. Ensimmäisen kerran niitä käytettiin ns. Martin alueen puolikunnallisten rakennusten työmaalla. Armas kävi usein kansainvälisillä messuilla ja toi paljon uusia virikkeitä työmailleen. Merkittävä vaihe yhtiön kehityksessä oli 1953, kun aloitettiin ensimmäinen aluerakennuskohde Patterinhaka. Näin Puolimatkasta tuli Suomessa ensimmäinen aluerakentaja. Vuonna 1957 ostettiin Turusta Puutyötehdas Tuominen Oy valmistamaan ikkunoita, ovia ja kalusteita omaan rakennustoimintaan. Komeroitten tekemisestä muuraamalla piti päästä eroon. Armas Puolimatka pyrki tällä hankinnalla itsenäiseen, muista riippumattomaan ja teknisesti kehittyvään toimintaan.

Kerron näistä tarkemmin siksi, että näillä toimenpiteillä – suoraviivaisella johtamisella, uudella tekniikalla, aluerakentamisella ja rakennusosien omalla tuotannolla – Armas Puolimatka loi jo 1950-luvulla taloudelliset ja tuotannolliset perustat omalle rakennusdynastialleen, sen kilpailukyvylle ja loistavalle menestykselle.

Turun jälkeen mentiin Helsinkiin. Ensimmäinen kohde oli Helsingin Työväen Säästöpankin pääkonttori. Kun muitakin kohteita saatiin, niin perustettiin Helsingin konttori 1956. Siellä oli suuria aluerakentamiskohteita mm. Kaivoksela, Louhela ja Myyrmäki. Kohteita oli myös Siltamäessä, Olarissa, Martinlaaksossa ja Kirkkonummella. Lisäksi tehtiin huomattavia yksittäisiä rakennuksia.

Poriin tuli aluekonttori 1958 ja Jyväskylään 1960. Forssaan Puolimatka tuli 1962 ja Riihimäelle 1969. Forssaan rakennettiin kaksi suurta aluekohdetta: Viksberg ja Tölö. Toiminta laajeni jatkuvasti niin, että 1975 perustettiin Puolimatka-yhtymä koordinoimaan keskushallintona Armas Puolimatkan omistamien yhtiöiden toimintaa. Siinä oli perustettaessa Rakennustoimisto A.Puolimatkan ja Rakennusvalmiste Oy:n lisäksi kuusi erillistä rakennuselementtejä ja rakennustarvikkeita valmistavaa yhtiötä. Rakennustoiminta laajeni lopullisesti koko maahan ostamalla rakennusliikkeet Tampereelta, Kotkasta, Oulusta ja Rovaniemeltä. Vienti oli vuonna 1984 621,3 Mmk. Sekin oli siis valtavaa. Yhtymällä oli oma vientiosasto, suunnitteluosastot, lvis-osastot ja se oli riippumaton pankeista ja muista rakentajista.

Armaksen menestys oli huomattu myös valtakunnan tasolla ja hänelle myönnettiin Tasavallan presidentin yrittäjäpalkinto ja sitten vuorineuvoksen arvonimi 1967.

Enempää ei liene tarpeellista kertoa Armaksen henkilökuvan sekä Forssaan ja Humppilaan tulon taustaksi tässä kirjoituksessa.

Armas Puolimatkan Forssan ja Humppilan tuotantolaitokset.

Omaa rakennustarviketuotantoa varten hankittu Puutyötehdas Tuominen Oy Turussa oli aivan riittämätön. Niinpä Armas Puolimatka päätti rakentaa ajanmukaiset tuotantolaitokset omaa tarvetta varten. Lounaishämäläisten onneksi hän valitsi järkisyillä paikaksi Forssan. Keskeisiä perusteita olivat hyvät tieyhteydet kahden valtatien risteyksessä, alueen sora- ja puuvarat sekä työvoiman hyvä saatavuus. Noin 120 km:n säteellä sijaitsivat tärkeät yhtiön rakennuskohteet sekä valtakunnan rakentamisesta 70 % tapahtui tämän säteen sisällä.. Lisäksi valintaan vaikutti alueen tuntemus. Raimo Puolimatka piti kalustelevytehtaan vihkiäisissä puheen, jossa hän kertoi isänsä humppilalaisten juurien näytelleen tärkeää osaa tänne tulossa sekä sen, että Forssan kunnallisilla päättäjillä oli hyvin teollisuusmyönteinen asenne. Niinpä syksyllä 1962 tehtiin ensimmäiset maakaupat Pilvenmäen alueelta ja Puolimatkan teollisuuden yhtiön nimeksi tuli Rakennusvalmiste Oy. Se rekisteröitiin kaupparekisteriin 11.10.1963 ja tuotanto siirtyi sen nimiin 1.5.1964. Myyntihetkellä 1985 tehdasalueen laajuus oli 42 hehtaaria ja katettua hallitilaa oli noin 8 hehtaaria. Tuotemerkiksi tuli erään messuilla järjestetyn keittiökalusteita kokeneen nimikilpailun perusteella Parma. Perusteluissa sen kerrottiin syntyneen sanoista ”paras mahdollinen”. Usein tulkitsimme sen tulleen sanoista ”Puolimatkan Armas”. Noveran aikana vuoden 1988 alusta Rakennusvalmiste Oy:n nimi muutettiin Parma Oy:ksi.

Puutavaran saannin turvaamiseksi Armas osti kotiseudultaan Humppilasta konkurssiin menneen Leppämäen sahan. Sahan ympärille muodostui noin hehtaarin suuruiset hallit jatkojalostamaan puuta talotehtaalle, ovitehtaalle ja työmaaparakeille.

Käyn Lounais-Hämeen laitosten elinkaaren lyhyesti lävitse aikajärjestyksessä, koska monet niistä ovat häipyneet historian hämärään.

Betonielementtitehdas. Tuotanto käynnistyi 25.2.1964. Tehtaan vetäjiksi tuli Tampereelta Mattinen & Niemelän elementtitehtaalta tehdaspäällikkö insinööri Matti Nurminen ja rakennusmestari Jorma Saros, jotka olivat tehtävissään koko Puolimatkan ajan. Tehtaalla oli pitkään yli 300 työntekijää ja se toimi jopa kolmessa työvuorossa. Tehdas toimii edelleen Parma Oy:n nimissä. Parman Forssan tehtailla julkisivu-, ontelolaatta- ja ratapölkkytehtaalla työskentelee tänään yhteensä n. 200 henkilöä. Nurmisesta tuli myöhemmin teollisuusneuvos ja tekniikan tohtori h.c.

Puutyötehdas. Tuotanto alkoi 14.4.1964 ja sen vetäjäksi tuli insinööri Pentti Hintsanen Kuopiosta Saastamoinen Oy:stä. Hänen mukanaan seurasi joukko alan asiantuntijoita, koska Forssassa ei ollut aikaisemmin laajaa puualan toimintaa. Tehdas jakaantui ikkuna- ja ovitehtaaseen sekä kalustetehtaaseen. Kalusteteollisuus sai oman hallin 1970 ja ovitehdas siirrettiin Forssasta 1979 Humppilaan. Noveran aikana 1989 kalusteteollisuus eriytettiin Novart Oy:ksi, johon liitettiin myös 1984 perustettu lastulevytehdas (Kalustelevytehdas). Ruotsalainen Nobia-sijoitusyhtiö lopetti kalustetehtaan vuonna 2010 ja halleille etsitään uutta käyttöä. Hintsasesta tuli myös teollisuusneuvos.

Ikkunatehdas siirtyi Puolimatkan ja Saastamoisen tehtaiden pohjalle 1993 perustetulle Fenestra Oy:lle, joka siirtyi aikaa myöten Paloheimo Yhtymän omistukseen. Ikkunatuotanto loppui alueella 2008 ja Fenestralla on nyt nykyaikainen tehdas Somerontien varressa Forssassa. Vanhat Armaksen ikkunatehtaan hallit ovat suurimmaksi osaksi tyhjillään. Parman puutyötehtaalla oli aikoinaan yli 500 henkilöä Forssassa.

Saha. Humppilassa käynnistettiin 1965 uudelleen konkurssiin mennyt Leppämäen saha ja sen yhteyteen perustettiin parakkien valmistamiseksi naulaamo. Sahan ostoon vaikutti se, että omien työmaiden ja teollisuuden puuntarve oli niin suuri, että vaihtoehtona olleet viisi kenttäsirkkeliä eivät olisi riittäneet. Sahaukseen liittyi kuivaamon rakentaminen Forssaan. Sahan avuksi ostettiin Anttolasta Kokkosenlahden saha 1975, mutta sen toiminta oli pakko lopettaa kannattamattomana 1977. Humppilan sahan myi Novera-yhtymä 14.9.1992 muodostetulle Parme Oy Humppilalle, joka lopetti sahan muutaman vuoden jälkeen. Humppilan sahan johtajana toimi koko Armaksen ajan hänen serkkunsa Viivin mies rakennusmestari Eino Järvi.

Kalustetehdas. Forssaan rakennettiin 1970 suuri laajennus ja puutyötehtaasta eriytettiin omaksi yksikökseen kalustetehdas. Yhdessä muiden Armas Puolimatkan kalustetehtaiden kanssa siitä tehtiin 1989 Novart Oy Novera-yhtymän aikana. Kalusteteollisuudessa Armas Puolimatkan osuus oli suurimmillaan 60 % koko maan tuotannosta. Noveran mentyä konkurssiin Novart Oy:n osti ruotsalainen sijoitusyhtiö Nobia, joka lopetti Forssan tehtaan 2009. Tätä kirjoitettaessa hallit ovat tyhjät.

Nilcon Oy. Vuonna 1971 valmistui Puolimatkan ja Polarin yhteisyrityksenä Forssaan pitkäpalkkitehdas. Nimensä se sai ruotsalaisen insinööri Nilssonin mukaan. Hän oli kehittänyt erään mallisen ontelolaatan, joka sai nimen Nilcon-laatta. Vuonna 1981 Nilcon Oy jaettiin ja Forssan tehdas liitettiin Rakennusvalmiste Oy:öön. Tehtaan nimeksi tuli ontelolaattatehdas ja valmistustapa muutettiin. Tehdas toimii edelleen ja valmistaa lisäksi ratapölkkyjä.

Kylpyhuonetehdas. Vuonna 1972 valmistui kevyiden metallirunkoisten kylpyhuoneiden valmistamiseksi kylpyhuonetehdas ja raskaiden betonisten kylpyhuoneiden valmistus lopetettiin vaiheittain. Tehdas valmisti myös muita tilaelementtejä kuten laivahyttejä ja erilaisia rakennuksia. Tuotteet olivat puolimatkalaisten kehittämiä uusia keksintöjä. Tehtaalla oli erityisen paljon vientiä esim. Neuvostoliittoon. Vuonna 1979 tehdasta laajennettiin ja sitä ryhdyttiin sanomaan Teräselementtitehtaaksi. Työntekijöitä tehtaalla parhaimmillaan oli yli 350. Tehdas toimii nyt nimellä Parmarine Oy ja sen omistus on singaborelaisilla. Forssassa työskentelee nyt 180 henkilöä.

Talotehdas. Vuonna 1972 perustettiin Humppilaan sahan yhteyteen suuri talotehdas. Se valmisti taloja valmiina tilaelementtiviipaleina avaimet käteen. Ratkaisuna valmistustapa oli uusi ja aikaansa edellä. Noveran aikana 1987 tehtaan liiketoiminta myytiin ja se jatkoi toimintaansa Suomen Tilaelementtitehtaan nimellä. Yritys ajautui konkurssiin laman seurauksena 1992. Ovitehdas. Vuonna 1979 siirrettiin ovien valmistus Forssan puutyötehtailta talotehtaan yhteyteen Humppilaan perustettuun ovitehtaaseen. Tehdas lopetettiin 2000-luvun taitteessa silloisten omistajien toimesta. Ovitehtaan perustamisen aikoina 1979 Armas Puolimatka oli lapsuuden kotikuntaansa luonut työpaikat 350 henkilölle! Nyt Humppilan tehtailla toiminta on vähäistä.

Lastulevytehdas. Juuri ennen yrityksen myyntiä Forssassa avattiin 1984 Puolimatkan omalle kalusteteollisuudelle lastulevyä valmistava tehdas. Sitä kutsuttiin kalustelevytehtaaksi. Tehdas työllisti n. 50 henkilöä. Senkin tuotanto perustui uuteen teknologiaan. Noveran aikana tehtaan tuotanto lopetettiin. Tehtaalla on nyt laajaa muuta toimintaa.

Sähkölaitetehdas. Forssaan Kuustoon valmistui 23.3.1984 sähkölaitetehdas valmistamaan Parma Computermo- sähkölämmitys- ja ilmastointijärjestelmiä. Tuotteet edustivat aivan uutta tuotesektoria Puolimatkalla. Myöhemmin tehdas tunnettiin nimellä Parma Elektroniikka. Novera myi tehtaan toiminnot alan muille yrittäjille. Tehtaan toimihenkilöt perustivat omia yrityksiä paikkakunnalle. Tunnetuimpia niistä olivat Mitron Oy, Coronel Oy ja Parmair Oy.

Vuoden 1985 loppuun mennessä Armas Puolimatka oli luonut 21 vuoden aikana Forssaan ja Humppilaan 1800 kiinteää työpaikkaa. Lisäksi rakennuksilla oli paikkakunnalla noin 100 työntekijää. Valitettavasti Noveran konkurssi ja 1990-luvun lama puolitti väen n. 900 henkilöön. Nyt Armas Puolimatkan entisellä Forssan tehtaan alueella lastulevytehdas mukaan luettuna on noin 470 työpaikkaa. Suuri määrä on sekin kuitenkin.

Vuorineuvoksen sairastuminen.

Armas Puolimatka sai halvauskohteen maatilallaan Naantalin Luonnonmaalla 10.10.1980. Tilanhoitajan vaimo oli huomannut valojen palavan vuorineuvoksen huoneessa tarpeettoman pitkään ja hänen valppautensa ansiosta vuorineuvos saatiin toimitettua viime tipassa lääkärinhoitoon. Vaikka vuorineuvoksen puhekyky ja liikkuminen osittain palasi, aiheutti sairaus vaikeuksia yhtymän johtamisessa. Itse muistan hänen oikeanpuoleisten raajojensa toimineen huonosti ja puhe oli katkonaista. Vuorineuvos taisteli sairauden kanssa vielä 9 vuotta, kunnes voimat loppuivat 28.8.1989.

Suomen siihen asti suurin yrityskauppa.

Sairaudesta ja iästä johtuen lähestyi sukupolvenvaihdoksen aika. Yhtiö oli sillä hetkellä Suomen suurin yksityisen perheen omistama yritys valtavalla liikevaihdolla ja suurilla vastuilla. Vaikka pojat Raimo ja Rauno olivat jo mukana yhtiön johtamisessa, päätettiin kuitenkin harkita yhtymän myyntiä. Ostajaa etsittiin salassa vuoden 1983 lopusta alkaen. Ratkaiseva käänne tapahtui itsenäisyyspäiväviikolla 1984, jolloin kaupan ehdoista päästiin suulliseen sopimukseen Keskusosuusliike Hankkijan kanssa. Kauppakirja allekirjoitettiin Turussa 24.1.1985. Hinta oli 715 Mmk. Vuoden 2010 hintatasossa se on noin 215 miljoonaa euroa. Puolimatkan perhe sai ostaa haluamaansa omaisuutta takaisin, mitä tapahtuikin n. 100 Mmk edestä. Myyntihetkellä henkilökuntaa oli 6609 ja liikevaihto kaudella 1984 – 1985 2555 miljoonaa markkaa (767 milj. euroa 2010) ja taseen loppusumma 2624 milj.mk (Hankkijan historia s. 251). Tarkoitus tällä kaupalla oli pelastaa pahoin velkaantunut Hankkija. Puolimatkan tulos 31.1.1985 päättyneellä tilikaudella oli ollut 170 Mmk ylijäämäinen ja Hankkijan vastaavasti 248 Mmk alijäämäinen. Hankkijan (Noveran) pääjohtaja Pertti Tuomala totesi 1990, että Puolimatkan osto oli ainoa oikea ratkaisu, koska Hankkijan maatalouskaupalla ei ikinä olisi saatu maksettua Hankkijan velkoja. Tästä kaikesta huolimatta Novera meni konkurssiin 1992. Teollinen liiketoiminta jaettiin eri omistajille ja Rakennustoimisto A. Puolimatkan jatkajaksi tuli ruotsalainen NCC.

Armas Puolimatka oli yrityskauppaan tyytyväinen. Hän totesi myöhemmin julkisuuteen: ”Yhtiön kasvaessa vain henkilökohtaiset riskit lisääntyvät. Suuren perheyrityksen omistaminen ei Suomessa ole mikään ilo. Emme myöskään halunneet laajentaa omistuspohjaa”. (Tiedot kirjasta Hankkijan ja Noveran historia 1955 – 1992 sivut 242 – 255).

Meille puolimatkalaisille yrityskauppa oli shokki. Tutustuimme uuteen verkkaiseen ja kokouksia pitävään yrityskulttuuriin ja aavistelimme pahinta.

Kevennyksenä voin kertoa, että vuonna 1987 järjestäessämme Armakselle ”läksiäiset” teollisuusneuvosten Hintsasen ja Nurmisen kanssa, ehdotimme että hän ostaisi yhtymän takaisin ja laitettaisiin vanha ”rälli” päälle. Hän totesi myyneensä yhtymän oikeaan aikaan, eikä enää jaksaisi vaikka saisi halvallakin. Hankkijaan ostajana hän oli tyytyväinen, kun ei tarvinnut kilpailijoille myydä. Synnynnäinen liikenero oli osannut jälleen kerran tehdä oikean ratkaisun. Todellinen liikemies voi hyvästä hinnasta luopua myös elämäntyöstään.

Tuossa samassa tilaisuudessa teollisuusneuvosten pyynnöstä pidin henkilöstön puolesta vuorineuvokselle kiitospuheen. Tunteet olivat pinnalla kaikilla. Armaksesta löytyi myös herkkä puoli.

Vuoden 1985 tammikuussa päättyi Armas Puolimatkan liiketoiminta Forssassa ja Humppilassa. Armaksen mukaan Viksbergiin on nimetty Puolimatkankatu ja Parman teollisuusaluetta kutsutaan vieläkin yleisesti Puolimatkan alueeksi. Myöhemmin pystyttämässämme museonosturissa alueen vieressä on edelleen Rakennustoimisto A.Puolimatka Oy:n nimikyltti.

Mikä teki Armaksesta suurmenestyjän?

Armas Puolimatkan kuoltua oli aikomuksena tehdä hänen elämästään kirja. Haastattelimme suuren joukon hänen keskeisiä johtajiaan, työntekijöitään ja yhteistyökumppaneitaan. Siinä eri ihmiset kertoivat kokemuksiaan, siitä mikä teki tästä Humppilassa kasvaneesta tavallisesta pojasta monien suuresti ihaileman valtakunnallisesti merkittävän liikeneron. Kirjaa ei valitettavasti tullut. Aineistoa läpikäymällä voi helposti löytää näitä ”Armaksen toiminnan teesejä”. Tässä on joitakin hänen toimintansa periaatteita.

Ensiksi tuotantoon liittyviä periaatteita.

– Rakentamisen kausivaihteluja vähennetään siirtämällä mahdollisimman suuri osa työstä työmaalta tehtaisiin. Näin parannetaan työolosuhteita ja saadaan vakituisia työpaikkoja. Pysyvät ammattitaitoiset työntekijät tekevät parempaa laatua ja he sitoutuvat yritykseen.

– Etsitään uutta tekniikkaa ja tuotantotapoja maailmanlaajuisesti ja panostetaan tuotekehitykseen.

– Valmistuskustannuksia alennetaan sarjatuotannolla ja aluerakentamisella.

– Oma teollisuus lähelle rakentamisen painopistettä paikkaan, missä on ”santaa”, puuta ja työvoimaa. Forssa ja Humppila ovat rakentamisen keskipisteessä niin valtakunnallisesti kuin oman yhtymän sisällä.

– Mahdollisimman paljon pitää valmistaa itse. Pitkät omat tuotantoketjut: esimerkiksi omat metsänostajat, metsurit, saha, kuivaamo, omat ikkunat ja laudat jne… Näin vähennetään riippuvuutta muista ja voidaan myydä kilpailijoille tietyllä hintatasolla.

– Ei ulkoisteta toimintoja, jotta toiminnan hallinta säilyy itsellä

Johtamiseen liittyviä ominaisuuksia.

– Ehdoton auktoriteetti, isäntä.

– Suoraviivainen johtamistapa: ”jol ei, niin ei sit”. Linjaorganisaatio on tehokas.

– Vuorineuvos oli tarkka määräaikojen noudattamisesta. Usein hän oli henkilökuntaa vastassa työpäivän alkaessa. Yhtiössä oli aina kiire. Töitä piti olla kaikilla.

– Organisaatio oli kevyt ja joustava. Ei ollut kiinteitä toimenkuvia, joka mahdollisti nopean toiminnan.

– Oli hyvä ihmistuntija. Tunsi tavallisten ihmisten ajatusmaailman. Luotti ihmisiin, mutta luottamuksen pettäessä se oli kerrasta poikki. Salli toiminnanvapauden, kunhan vain tulosta teki. ”Se joka ei pääse budjettiin, teki sitten viimeisen budjetin tässä yhtiössä”.

– Liikkui paljon työntekijöiden keskuudessa ja muisti hyvin monet nimeltä. ”Mitäs sinulle kuuluu?”

– Osasi valita avaintehtäviin oikeita päteviä henkilöitä. Johti vahvojen päälliköiden kautta. Aluekonttoreiden johtajat ja teollisuuden johtajat olivat kovanluokan ammattilaisia. Antamalla toiminnan vapautta lisäsi henkilöiden vastuuta.

– Hänen esimerkkinsä ja näkyvyytensä auttoi samastumaan yhtiöön. Yhtiöön pystyttiin luomaan hyvä ”Puolimatkan henki”, joka oli suorituspainotteinen. Sinutteli kaikkia. Oltiin puolimatkalaisia. Näin syntyi pitkiä työsuhteita. Menestyjään on helppo sitoutua. Nopeudesta vitsailtiin: ”Tilaus tänään – toimitus eilen”.

– Suosittiin sotainvalideja ja veteraaneja vaikkapa portinvartijoina ja lämmittäjinä.

– Hyvät suhteet asiakkaisiin ja päättäjiin. Tärkeät henkilöt hän hoiti tehokkaasti itse. Esimerkiksi neuvostoliittolaiset vieraat pitivät häntä suurena Neuvostoliiton ystävänä (oma kokemukseni). Suhteidenhoitotapaa tulee arvioida sen ajan kriteereillä eikä nykyajan.

– Määräysvalta pitää olla itsellä, ei pankeilla tai vakuutusyhtiöillä. Näin kukaan muu ei pysty määräämään yhtiön asioista.

– Nopea päätöksenteko ja päätöksenteon keskittäminen: ”Hallitus olen minä, minä päätän yksin”.

– Ei osaomistuksia.

– Raha pidetään yhtiössä. Osinkoa ei jaeta, vaan rahat laitetaan yhtiön kehittämiseen. Rahastus tapahtui myymällä kerralla koko yhtiö.

– Ei paljon papereita kokouksissa. Johtajien piti suullisesti lyhyesti esittää asiansa.

– Seurasi tarkkaan maailman menoa lukemalla sanomalehdet ja kyselemällä mitä tapahtumat merkitsevät rakentamisen kannalta.

– Ei pitänyt prameilusta ja hienostelusta.

Näitä hänen periaatteitaan voisi ja osaa pitäisi ehdottomasti noudattaa vielä nykypäivänäkin. Johtajan tärkein ominaisuus on kokemukseni mukaan kyky motivoida henkilökunta. Laittaa itsensä likoon näyttämällä itse hyvää esimerkkiä, olemalla tiukka mutta oikeudenmukainen. Tässä asiassa Armas Puolimatka onnistui erityisen hyvin. Hän oli hyvin värikäs persoona, josta on paljon juttuja paikkakunnalla. Vaikka hän käyttäytyi välillä poikkeavastikin, niin kuitenkin häntä muistellaan hyvällä. Tehtaille oli aina suhteellisen helppoa saada henkilökuntaa. Yhtiöllä oli yli 200 asuntoa ja monenlaista toimintaa, koska yhtiön henkilökunta oli pääasiassa nuorta perheenperustamisiässä olevaa. Ympäröivä maaseutu tyhjeni nuorisosta maatalouden kuihtuessa ja Puolimatka tarjosi mahdollisuuden jatkaa elämää paikkakunnalla. Näin kävi itsellenikin.

Lopuksi kolme tositapahtumaa Armas Puolimatkan johtamistavasta.

Jyväskylän konttorin johtaja Eino Liimatainen kertoi seuraavan tapauksen.

Kun yhtymä oli kasvanut suureksi, halusi MecRastor (johtamisen konsulttiyritys) esitellä toimintaansa ja luoda Armakselle organisaatiokaavion. He sitä harkittuaan pari kuukautta, tulivat esittämään seinälle kaavionsa, jossa Armas oli tietysti ylinnä ja monta laatikkoa alapuolella. ”Mitä perkelettä, tästähän puuttuu kokonaan toiseksi tärkein henkilö firmassa”. ”Kuka se on”, kysyivät konsultit. ”Se on autonkuljettajani. Ilman häntä en pysty johtamaan. Pistäkää paperit kasaan”. Näin meni useampi vuosi, ennen kuin taas yritettiin hahmottaa organisaatiota.

Forssassa kirvesmies Niilo Heinonen, joka oli syntynyt 1896, kysyi tultuaan kansaneläkeikään 67-vuotiaana, että voiko hän edelleen jatkaa palveluksessa kun eläke on niin pieni. Armas vastasi, että ole niin kauan kuin haluat. Niilo (Nipa) Heinonen oli 79-vuotiaaksi. Työvuosia hänelle oli silloin kertynyt jo 70. Kun hän jäi eläkkeelle, ostimme hänelle yhtiön ensimmäisen kultakellon.

Armas oli kuuluisa lopputilin antamisistaan. Joskus jopa jakeli niitä ulkopuolisillekin. Itse asiassa en muista montaakaan tapausta toteutuneen, vaan yleensä kaikki ne peruttiin, koska niihin ei ollut syytä. Kerran kolme tehtaan poikaa seisoi jouten pihalla, kun sovittu työ oli tehty. Armaksen mersu tuli, pojat pelästyivät, mutta paetakin oli myöhäistä. Mersu pysähtyi, etuikkuna avautui ja Armas sanoi: ”Tossa on satanen, menkää pojat ruokalaan kahville.”

Armaksen muisto elää.

Kun Armas Puolimatka kuoli 28.8.1989 järjestettiin koko Puolimatka-yhtymässä suruliputus. Kiitollisina työpaikoistaan Puolimatkaa palvelleet tuhannet Lounais-Hämeen asukkaat pitävät häntä suurmiehenä ja kunnioittavat hänen muistoaan. Työllisyysvaikeuksien kanssa painivalla paikkakunnalla kuulee usein sanottavan, että mistä löytyisi uusi Armas Puolimatka.

ArmasPuolimatka lapsena

Armas Puolimatka kotimökki

Armas Puolimatka 16v Turku

Armas Puolimatka 60v

Vuorineuvos Armas Puolimatka 60-vuotiaana.
Kuvat ovat Forssan Museossa säilytettävästä Parma Oy:n valokuva-arkistosta.

Lähteet: Parma Oy 30 vuotta 1963 – 1993. Historiikki.
Parma-lehti ajalta 1971 – 1985
Martti Häikiö: Satoa ja katoa Hankkijan saralla. Hankkijan ja Noveran historia 1955 – 1992
Haastattelut: Työpäällikkö Armas Hörkkö, nuoruuden ystävä Jaakko Koivula (edesmennyt), Ilkka Järvi, vuorineuvoksen kummipoika

Kirjoitti Markku Saviniemi, Armaksen ajan henkilöstöpäällikkö Forssassa.

Puolimatkan teollisuusalue
Vuorineuvos Armas Puolimatkan tehtaat (Rakennusvalmiste Oy) myyntihetkellä 1985.

Kategoria(t): Armas Puolimatka. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.