Kaupallisesta toiminnasta Latovainion kylässä.

Kun isoisänisäni Latovainiosta lamppuöljyä osti.        Kirjoitus Lounais-Hämeen joulussa 2013.

Kaupankäyntiä on Suomessa eri aikoina säädelty monella tavalla. Kaupankäynti maaseudulla oli kielletty vuoteen 1842 saakka. Tavarat oli hankittava kaupungeista tai markkinoilta. Näistä maalaisihmisten kaupunkimatkoista on paljon humoristisia tarinoita maamme kirjallisuudessa. Vuoteen 1859 saakka maaseudun kaupankäyntiä rajoittivat monet säädökset: siirtomaatuotteita, kankaita ja nautintoaineita ei saanut myydä eikä varsinaisia kauppapuoteja perustaa. Rajoitukset kumottiin keisari Aleksanteri II:n hyväksymänä ja senaatin vahvistamana 19.2.1859. Maaseudun kauppiaita ryhdyttiin kutsumaan maakauppiaiksi.

Meni hetken aikaa kunnes syntymäseudulleni Jänhijoelle ja Latovainioon perustettiin ensimmäiset kaupat. Jänhiölle ensimmäisen kaupan perusti Lukkarinkujan risteykseen 1883 teurastaja Juho Vehmanen. Latovainiossa maakauppiaaksi ryhtyi pitäjänsuutari Antti Frandell Klemelän maalla sijaitsevassa mökissään 1884. Se oli suuri helpotus kylän asukkaille ja myös isoisänisälleni, Tuomolan mökkiläiselle Antti Hakamäelle. Nyt saatiin lähes kaikki tavarat viinaa lukuun ottamatta omasta kylästä. Kauppa Latovainiossa säilyi vuoteen 2013 saakka, joten nyt on aika kertoa kylän kaupoista ja kauppiaista.

 

Antti Frandellin kauppa 1884 – 1885.

 

Ensimmäisen kaupan perustaja pitäjänsuutari Antti Frandell eli 1812 – 1893. Hän oli syntynyt Ypäjällä ja kierrellyt suutarina eri kylissä mm. Jänhijoella ja Minkiöllä. Varmaankin hän oli tullut suutariksi Latovainioon siksi, että hänen ensimmäinen vaimonsa oli viereisen Mattilan torpparin Wilhelm Dragonoffin tytär Matilda Vilhontytär (1850 – 1885). Toinen vaimo oli Kiipun Takalan palveluspiika Kustaava Kallentytär Sund (s. 1844 Somerolla). Tätä vaimoa sanottiin kylällä Rantelskaksi. Frandell oli kauppiaana vain vuoden, sillä vaimo kuoli 1885 ja hän jo ikämiehenä luopui kaupanpidosta. Lähellä asunut isoisänisäni Antti Hakamäki osti hänen kaupastaan mm. suuren lasipullon ja siihen lamppuöljyä. Muutoinkin he ystävystyivät niin, että Antti sosiaalisena tyyppinä viihtyi hyvin kaupassa ja sai Frandellin suutarinvehkeitä lahjaksi leskeltä. Niitä on vielä kotitorpassani. Kaupasta oli tullut kylän miesten kokoontumispaikka. Kokoontumisen perinne jatkuu kylän miehillä edelleen, mutta kokoontumispaikkana on ABC:n ostoskeskus. Kun Frandellit lopettivat kaupanpidon, niin he jäivät mökkiläisiksi Klemelän maalle. Mökissä oli yksi huone ja riuúista tehty eteinen. Rantelskasta isoisäni kertoi monia juttuja. Hän oli hyvin värikäs ihminen niin hyvässä kuin pahassakin. Mökin tarkkaa paikkaa ei tarkasti tiedetä, mutta koska hänet mainitaan Klemelän mökkiläiseksi, niin mökki lienee ollut lähellä Mattssonin kauppaa. Ehkäpä oli samalla tontilla tai sen vieressä Tiensuuntien varressa. Kuitenkin lähellä Mattilan torppaa (Dieter Schmitzin taloa).

 

Juho Mattssonin kauppa 1885 – 1914.

 

Kauppiaaksi Frandellin jälkeen 1885 tuli Vampulassa syntynyt Juho Kustaa Matinpoika (1851 – 1930). Hän tuli Latovainioon siksi, että hänen vaimonsa oli Markkulan rengin tytär Eeva Sofia Salomonintytär (s. 1851). He ottivat sukunimekseen Mattsson eli Matinpoika. Lapset muuttivat vuonna 1906 sukunimensä Murtovaaraksi asuinpaikkansa mukaan. Isoisäni mukaan kauppaa pidettiin ensiksi Mattssonin kamarissa. Kamarin päähän rakennettiin tienpuolelle kauppaa varten lisähuone. Talollinen Joose Koskela myi tontin omaksi vuoden 1915 paikkeilla ja sen nimeksi tuli läheisen Murto-niityn ja Murronmäen mukaan Murto. Juho Mattsson lopetti kaupanpidon 8.5.1914. Syynä oli se, että aivan kylän keskustaan oli tullut 1911 uusi nykyaikainen Jokioisten Osuuskaupan myymälä. Kauppias Juho Mattsson oli edistyksellinen mies. Hän ja torppari Enok Tapola ajoivat voimakkaasti Latovainioon kansakoulua, joka kompromissina perustettiin Jänhijoelle. Koulu aloitti siellä toimintansa 1897. Vuonna 1916 Kuumaan perustettu kansakoulu sai nimen Latovainion kansakoulu.

Kiinteistössä kaupan sulkemisen jälkeen Mattssonin poika Anselm harjoitti räätälin ammattiaan ja hoiti asioitsijana kyläläisten kynähommia. Hänet surmasivat Turusta perääntyvät pahamaineisen A-komppanian punakaartilaiset järkyttävällä tavalla kansalaissodan viime päivinä Kalsussa Ruhannon talon kohdalla. Samalla surmattiin torpan poika Lauri Jokiniemi. Molemmat olivat olleet itsekin punakaartissa, mutta olivat vetäytyneet syrjään saatuaan määräyksen ryöstää Kiipun kaupan.  Ratsain liikkuneet punakaartilaiset hakivat heidät Jokiniemen torpan vintistä. Kaartilaisten oma elämä päättyi Lopella Tervalammin talon luona käydyssä taistelussa seuraavana päivänä. Huonot olivat poikien vaihtoehdot. Jos olisivat ryöstäneet kaupan, niin heidät olisivat teloittaneet valkoiset. Elämä oli armotonta keväällä 1918.

Mattssonin Anna-tyttärestä tuli käsityönopettaja ja Rauhasta kansakoulunopettaja. Rauha oli aluksi Kuuman koulussa ja sitten 1924 – 1927 Terävän koulun ensimmäisenä alakoulun opettajana uudessa koulurakennuksessa. Koulu oli aloittanut toimintansa Markkulan salissa 1922 ja oma koulurakennus vihittiin 19.10.1924.

Kaupparakennus on edelleen olemassa Koskelantien varrella. Murtovaarojen jälkeen talossa asui Toivo Raitanen ja hänen poikansa Esko Raitanen. Nykyisin talon omistajaksi on kirjattu Raili Lagerström. Talo on vapaa-ajan käytössä

 

August Forsmanin leipomo ja kauppa 1902 – 1952.

 

Ennen kuin menemme osuuskaupan myymälään, niin pitää poiketa Mattsonin kaupan lähelle Tiensuuntien ja Latovainiontien risteykseen Klemelän maalle perustettuun leipurinliikkeeseen. Sen perustivat 11.4.1902 forssalainen leipuri August Forsman (1875 – 1952) ja hänen vaimonsa, Humppilasta kotoisin ollut Adolfina (1882 – 1966). Forsman oli monipuolinen mies. Hän toimi leipurina, kauppiaana ja kelloseppänä sekä oli vuosia Forssan Lehden toiseksi paras asiamies. Häntä parempi oli vain Matkun aseman asemamies A.V. Ahonen. Meillekin Forsman tuli vuosittain marraskuisena sunnuntaina uusimaan Forssan Lehden tilausta polkupyörällä suuri hattu päässään ja karamelleja taskussaan. Meille pikkupojille se oli tapaus, kun joku antelias herrasmieheksi pukeutunut kylän keskustasta tuli peräkulmalle asti. Kahvit juotiin ja lehtitilausta tehtiin meidän pikkupoikien mielestä puolipäivää, koska tilaajat ja myyjä olivat vanhoja tuttuja jo vuosisadan alusta.

Forsmanin naapurissa asunut Toini Ågren (ent. Tiensuu) kertoi, että leipurimestari oli erittäin pidetty leikillinen henkilö ja lasten suuri ystävä. Hänellä oli aina taskussaan karamelleja, joita hän jakoi kylän lapsille. Omia lapsia hänellä ei ollut. Hänestä on paljon muistoja. Leipuriliikkeessä tehtiin Toinin mukaan erityisesti piparkakkuja, leivoksia ja korvapuusteja. Forsmanilta sai ostaa myös limonadia, kahvia, sokeria, silakoita jne. Leipää ei leivottu, koska tuolloin ihmiset leipoivat kotonaan itse. Muutoinkin varsinaiset ruokatarpeet kyläläiset yleensä kasvattivat itse eikä maitoa, voita, jauhoja jne haettu kaupoista. Forsman osti tontin aikoinaan myös Joose Koskelalta. Talon nimeksi tuli Forsmanin nimen mukaan Koski. Nykyisin talo Tiensuuntie 5 on vapaa-ajan asuntona Marja-Leena Koskisella. Alkuperäistä taloa on pienennetty ja päädyssä ollut myymälän ovi on suljettu. Frandell, Mattsson ja Forsman olivat alkujaan Klemelän maalla. Klemelällä oli ainoana kylässä oikeus myydä maata ennen vuotta 1921. Sen maanomistusoikeus oli vahvistettu jo 1700-luvun lopulla. Klemelän jaossa 1911 tämä alue oli tullut talon tyttärelle Martalle ja hänen miehelleen Joose Korkolle. He ottivat sukunimekseen Koskela talonsa nimen mukaan. Nykyisin Koskelan omistajana on Aulis Vehmanen tyttärensä kanssa.

 

Jokioisten Osuuskaupan Latovainion myymälä 1911 – 1980-luku.

 

Osuuskauppa-aate levisi nopeasti työväen heräämisen myötä myös Latovainioon. Kaupan perustamista tavaransaannin varmistamiseksi ja hintojen kontrolloimiseksi ajoi voimakkaasti 1907 perustettu Jänhijoen ja Latovainion torppariyhdistys. Hankkeeseen lähtivät mukaan myös talolliset. Kun Jokioisten Osuuskauppa oli perustettu pitäjän keskustaan 1908, niin kyläläiset lähtivät hankkimaan jäseniä ja keräämään osuuskuntamaksuja oman sivumyymälän perustamiseksi. Tämän seurauksena Latovainiossa aloitti vuoden 1911 alussa Jokioisten Osuuskaupan myymälä vuokralaisena talollinen Juho Tuomolan rakentamassa asuinrakennuksessa nykyisen Äijäläntien ja Kuumantien risteyksessä. Tuolloin osuuskauppaliike oli vielä yhtenäinen ja kauppa koko kylän yhteinen.  Kansalaissodan jälkeen OTK-lainen Jokioisten Osuuskauppa osti Kauppala-nimisen tontin Juho Tuomolalta 1921. Osuuskaupalla oli kiinteää yhteistyötä paikallisen Latovainion Työväenyhdistyksen (SDP) kanssa. Työväentalolla järjestettiin iltamia osuuskaupan tueksi ja osuuskauppa taasen tuki voimiensa mukaan yhdistystä. Osuuskauppajuhlat olivat vuoden kohokohtia. Kaupanhoitaja oli yleensä joko yhdistyksen sihteeri, rahastonhoitaja tai tilintarkastaja (työväenyhdistyksen pöytäkirjat). Kaupan ensimmäinen hoitaja oli Tuomolan isännän poika Juho Juhonpoika Tuomola (s. 1884) ja hänen vaimonsa Lydia (s. 1884).

Esimerkiksi Tiensuun torpan poika ja myöhemmin talon isäntä Armas Tiensuu liittyi Jokioisten Osuuskaupan jäseneksi Latovainion myymälää perustettaessa 20.12.1910. Hän oli osuuskaupan jäsen numero 325. Hän teki myöhemmin luettelon osuuskaupan hoitajista. Ensimmäinen oli siis Juho Tuomola. Seuraavat olivat Karttunen, Kantele, Määttänen, Anna Moberg ja hänen miehensä Viljami Sulonen, Frans Metsola, Eero ja Alma Simola, Ensio ja Irene Lahti (26 vuotta), Pekka Hakala, Aimo ja Elli Holttinen ja viimeisinä Viljo ja Sirkka Rantanen (Armas Tiensuun muistiinpanot).

Kaupalle rakennettiin uusi myymälä lähelle valtatietä 1961. Jokioisten Osuuskauppa lopetettiin 1966 ja sen toiminnot jatkuivat Osuusliike Tammen osana. Tammen myymälä Latovainiossa lopetettiin 1980-luvulla. Osuuskaupan alkuperäisellä kohdalla on nyt rivitalo sekä entinen osuuspankin talo. Nykyisin Kauppalan tontin ja siihen rajoittuvan Lantin tontin (pankin talo) omistaa yksityishenkilö.

Kansalaissota eli kapina kuten meillä päin puhuttiin, hajotti osuuskauppaliikkeen Jokioisillakin. Enää ei mahduttu samaan kauppaan. Vuonna 1920 perustettiin SOK-lainen Jokioisten Maanviljelijöiden Osuusliike ja sille myöhemmin myymälä Jänhijoelle vanhan Vehmasen teurastamon ja kaupan paikkeille. Se toimi Jokiläänin Osuusliikkeen nimellä vuoteen 1972 ja liitettiin Osuuskauppa Hämeenmaahan. Niin loppui kaupanpito Jänhijoella. Latovainion osuuskaupan asemaa heikensi myös Kuumaan perustetut kummankin osuusliikkeen myymälät.

 

Aimo Pelttarin kauppa 1928 – 1942.

 

Vielä on mainitsematta yksi kauppa. Käytän siitä tässä viimeisen kauppiaan mukaan nimeä Pelttarin kauppa. Äijäläntien varteen työväentalon viereen oli suutari Antti Heinosen poika autoilija Kalle Heinonen 1920-luvun alussa perustanut talon. Siihen tuli Pusulasta 2.4.1928 kauppias Robert Tamminen, joka avasi kaupan rakennukseen. Kauppa ei oikein pärjännyt hieman syrjässä olevana osuuskaupalle ja Tamminen lähti Urjalaan. Silloin kauppiaaksi tuli 1929 Pusulasta Mikko Salminen. Ehkäpä siksi, että hänen vaimonsa Kerttu oli Jänhijoen Kankolta. He lähtivät 1934 ja tilalle tulivat Aimo ja Lydia Pelttari. Aimo Pelttari oli kotoisin Vuoltusta ja hän kaatui Syvärillä 13.9.1941 tarkámpujan luotiin yrittäessään pelastaa haavoittunutta alikersanttia. Kauppa lopetettiin 1942. Nykyisin talon omistaa Pirkko Pelliniemi. Kaupasta on taiteilija Kalle Aaltonen piirtänyt värikkään kuvan.

 

Latovainion kioski ja kauppa 1990 – 2013.

 

Tammen myymälän sulkeuduttua kylä oli hetken ilman kauppaa. Eeva Tuomola perusti elintarvikekioskin 1990 ja postin lopetettua toimintansa 1991 kaupan Latovainion Kauppa-nimellä postin entisiin tiloihin (Eeva Tuomolan haastattelu). Hän lopetti vuonna 2000 ja sen jälkeen Latovainion Kauppaa piti huhtikuuhun 2013 saakka Helena Äikäs. Siihen loppui toistaiseksi kaupallinen toiminta Latovainiossa.

 

Kylässä oli siis parhaimmillaan samanaikaisesti kaksi kauppaa ja leipomo. Jonkin aikaa toimi rukoushuoneen lähellä Eero Knuutilan kioski. Enemmän kuin taloudellisen hyödyn tavoittelu, kaupat pyrkivät turvaamaan kyläläisten hankinnat. Olihan kylässä paljon asukkaita: esimerkiksi vuonna 1917 528 henkeä ja melkoinen määrä kasakoita työväentalolla vuosina 1916 – 1917. Paljon maailma muuttui vuosien 1884 ja 2013 välillä ja kiinteät kyläyhteisöt suutareineen, räätäleineen, puuseppineen, kätilöineen, seppineen jne ovat hajonneet. Vanhojen kaupparakennusten ohi kiitävät kiireiset autot kohti Forssan ja Jokioisten keskustaa ja jalkamiesten kauppamatkat ovat hankalia.

 

Oli myös salaista kaupankäyntiä. Koska laillinen viinan hankinta oli tehty maalaisihmisille mahdollisimman hankalaksi, niin tarinoiden ja kirjallisten dokumenttien mukaan sekä Latovainiossa että Jänhijoella harjoitettiin entisaikaan viinan valmistusta, myyntiä ja salakapakan pitoa. Niistä tuomittiin useita henkilöitä – lähinnä naisia. Näissä mökeissä juopottelun lisäsi pelattiin korttia ja oli kaikenlaista oheistoimintaa. Huvittava oli eräs isoisäni kertoma tapahtuma. Tulkoon se tähän loppuun.

Eräässä mökissä oli yöllä juopoteltu ja pelattu rahasta. Rahansa menettänyt oli riehaantunut ja ryhtynyt tappelemaan. Hänet oli heitetty ulos ja siitä kimmastuneena hän oli hakenut kotoaan pistoolin ja ryhtynyt ammuskelemaan oven lävitse. Hänelle oli sisältä huudettu: ”lopeta heti ampuuminen, mei kuoltiin jo”. Että elettiin sitä ennenkin.

Markku Saviniemi

Kuva 1. Juho Mattssonin kaupparakennus syksyllä 2013 Koskelantien varressa.

Juho Mattssonin kaupparakennus syksyllä 2013 Koskelantien varressa

Kuva 2. Leipuri August Forsman ja puuseppä Stefanus Lundin tekemä tuoli.

Leipuri August Forsman ja puuseppä Stefanus Lundin tekemä tuoli.

Kuva 3. Leipuri Forsmanin talo 1925. Vas. August ja Adolfina Forsman ja sukulaistyttö Kaisa.

Leipuri Forsmanin talo 1925. Vas. August ja Adolfina Forsman ja sukulaistyttö Kaisa.

Kuva 4. Osuuskaupan Latovainion myymälä 1959 etelästä kuvattuna. Kuva Jukka Lahti.

Osuuskaupan Latovainion myymälä 1959 etelästä kuvattuna. Kuva Jukka Lahti.

Kuva 5. Pelttarin kauppa 1930-luvulla Kalle Aaltosen maalaamana. Taulu Pirkko Pelliniemi.

Pelttarin kauppa 1930-luvulla Kalle Aaltosen maalaamana. Taulu Pirkko Pelliniemi.

Kategoria(t): Jokioisten historia, Kirjoitukset Lounais-Hämeen Joululehdessä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.