Lounais-Hämeen joulu -lehti 2008.
Katsaus Latovainion ja Jänhijoen kylien asukkaiden verottamiseen ja vaikuttamiseen 120 vuotta sitten
Kunnallinen itsehallintolaki tuli voimaan Suomen suuriruhtinaskunnassa 1865. Se mahdollisti kansalaisten vaikuttamisen paikallisten asioiden hoitoon. Lounais-Hämeessä seurakunnallisen kappelijärjestelmän pohjalta oli syntynyt Tammelan emäseurakuntaan kuuluneista Jokioisten, Humppilan ja Perttulan kappeleista omat seurakunnat. Tapahtunut seurakunnallinen eriytyminen aiheutti sen, että perusteita yhteiseen kunnallishallintoonkaan ei enää ollut ja niin vuonna 1873 syntyivät Humppilan ja Jokioisten kunnat ja 1875 Ypäjän kunta, johon tuossa yhteydessä liitettiin pari kylää Loimaasta.
Syntymäkuntani Jokioisten kunnallishallinto alkoi vuonna 1874. Veroa maksavat kuntalaiset kokoontuivat aluksi kirkkoon kuntakokouksiin päättämään kunnan asioista. Kuntakokouksen puheenjohtaja oli itsehallinnon toteutumisen avainhenkilö. Kuntakokous valitsi kunnallislautakunnan päätöksiään toteuttamaan. Näitä elimiä voidaan pitää kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen edeltäjinä. Kunnan tehtäviin kuuluivat köyhäinhoito-, koulu-, terveydenhoito-, tieasiat, asevelvollisuusasiat jne.
Äänioikeus perustui varallisuuteen ja veronmaksuun
Äänivaltaa kuntakokouksessa käyttivät vain veroa maksavat kuntalaiset. Äänten lukumäärä vaihteli varallisuuden tai tulojen mukaan. Äänimäärä oli sama kuin henkilön tai tuotantolaitoksen veroäyrien lukumäärää. Suurimmilla veronmaksajilla oli kuitenkin äänileikkuri. Kartanolla sai olla alkuaikoina enintään 1/6 läsnä olevien äänistä. Myöhemmin vielä vähemmän eli 1/15. Aina niitä oli kuitenkin riittävästi. Päätöksenteko ei nykyisessä mielessä ollut demokraattista. Elettiin aikaa, jolloin ei vielä ollut puolueita, vaan yhteiskunta oli järjestäytynyt eri säätyjen mukaan. Varattomalla väestöllä ei ollut mitään mahdollisuuksia päätöksentekoon osallistumiseen tuohon aikaan.
Kuntakokous vahvisti äänet, veroäyrit ja muut maksut.
Jänhijoen Ilvesahteen tiellä Pekan lampuotitalossa aikoinaan asuneen kartanon entisen voudin Karl Gustaf Wigilantin talosta löysivät talon nykyiset asukkaat Raimo ja Siro Tuomola remontin yhteydessä 1800-luvun lopulta peräisin olevia kunnan tilikirjoja ja muita papereita. Karl Wigilant oli kuntakokouksen esimies 1896 – 1902. Näiden paperien perusteella aion kertoa Latovainion ja Jänhijoen kylien asukkaiden veroista ja maksuista vuonna 1888.
Tilikirja on kaksiosainen. Toisen osan nimi on ”Jokioisten kappelin ääntöluettelo” ja toinen on nimeltään ”Jokioisten kappelin kunnallismaksut vuodelta 1888”. Kunta-sana ei ollut silloin vielä vakiintunut vaan Jokioisten kuntaa kutsuttiin vielä silloin Jokioisten kappeliksi. Ääntöluettelon oli kuntakokous vahvistanut verotuksen ja äänioikeuden perustaksi. Ääntöluettelon voi katsoa vastaavan nykyistä veroäyriluetteloa. Ääniä ja äyrejä oli yhtä paljon.
Hieman Latovainion ja Jänhijoen kylistä 120 vuotta sitten.
Latovainio ja Jänhijoki olivat tyypillisiä torpparialueen kyliä sukuoikeus- ja lampuotitaloineen, torppareineen, mäkitupalaisineen, käsityöläisineen, piikoineen, renkeineen, irtolaisineen, löysineen eli työttömineen ja vaivaisineen. Asukkaita vaivasi 1880-luvulla pahat kulkutaudit ja yleinen köyhyys. Esimerkiksi isoisäni isän, Tuomolan sukuoikeustalon mökkiläisen, Antti Kustaanpojan 7 lapsesta vaimon lisäksi 5 kuoli vuosikymmenen lopulla erilaisiin kulkutauteihin. Kurjuudesta huolimatta hänen elämäänsä näyttää hallinneen melkoinen uskonnollisuus ja opin saamisen halu sekä talonväkeä kohtaan tunnettu kunnioitus. Näin olivat asiat monessa talossa ja mökissä. Pyhäkoulu, kiertokoulu ja rippikoulu toivat silloin sivistystä matalimpaankin tönöön.
Latovainion kylässä oli viisi vanhaa talonpoikaistaloa: perintörälssitila Klemelä, sukuoikeustalot Tuomola, Äijälä ja Markkula sekä vuokratalo eli lampuotitalo Intala eli Mikkola. Vain Klemelän voidaan katsoa olleen kartanon omistuksen ulkopuolella. Senkin menettäminen kartanolle oli ollut lähellä: tulipalossa talon ikivanha kauppakirja oli puoliksi palanut. Kylän keskus sijaitsi ja sijaitsee edelleenkin Hiukkomäeksi kutsutun mäen etelärinteellä.
Jänhijoen kylässä tai Jänhiöllä, kuten asukkaat kyläänsä sanoivat, oli tuolloin kaksi sukuoikeustaloa: Nikula ja Arkkila. Lisäksi oli seitsemän vanhaa talonpoikaistaloa lampuoti- eli vuokrataloina. Talot olivat Kanko, Filppula, Eskola, Honkala, Mattila, Pekkala eli Pekka ja Knuutila. Kylän keskus sijaitsi lähellä nykyistä Kankon taloa Kukkukallion eteläpuolella Ilvesahteentien varressa.
Torppia kylissä oli runsaasti. Monet olivat olleet alkujaan kylien ruotusotilaiden asumuksia. Myös paljon oli itsellisten, mäkitupalaisten ja talojen renkien ja piikojen mökkejä. Talot ja mökit olivat yhdessä rykelmässä muodostaen kiinteän kyläkeskuksen. Kylillä oli omat suutarinsa, räätälinsä, puuseppänsä ja seppänsä. Jänhijoella myös siltavahtinsa.
Jänhijoen torpparit tekivät taksvärkkinsä Nummelan eli Jänhijoen kartanoon. Latovainiolaiset tekivät Nummelaan tai Rehtijärven kartanoon. Vuonna 1900 perustettu Kuuman kartano oli tuleva myöhemmin latovainiolaisten torpparien kartanoksi.
Miten veroäyrit määräytyivät?
Talollisilla ja lampuodeilla äänimäärä tuli tilan suuruudesta eli manttaalista. Kokomanttaali oli 32 ääntä, ½ manttaalia 16 ääntä ja 1/3 manttaalia 11 ääntä. Torppareilla äänimäärä tuli viljelemänsä pellon mukaan – yleensä 1 – 4 ääntä eli äyriä. Käsityöläisille ja muille tulonsaajille ääniä määrättiin heidän vuositulojensa mukaan. Esim. 400 markan vuositulosta tuli 1 ääni ja sen jälkeen jokaisesta 100 markan lisäyksestä 1 ääni lisää. Koko kunnassa vuonna 1890 kertyi tilikirjan mukaan 1186 manttaaliääntä ja 2370 muuta ääntä eli yhteensä 3556 ääntä ja veroäyriä. Suurimmat äänimäärät tuona vuonna olivat Rehtijärven kartanon vuokraajalla Nils Adolf Procopeella 124, kartanon isännöitsijällä ruukinpatruuna Ludvig Bernesillä 100 ja Nummelan kartanon vuokraajalla ruukinpatruuna, paroni A.F.Paulilla 100 ääntä. Kartanolla oli 264 ääntä ja rautatehtaalla 64.
Köyhimmillä torppareilla, mökkiläisillä, mäkitupalaisilla, rengeillä, piioilla, työttömillä eli löysillä, vaivaisilla jne ei ollut lainkaan ääniä eikä veroäyrejä. Näin suurin osa pitäjän asukkaista oli vailla äänioikeutta. Nämäkin äänettömät maksoivat kuitenkin useita kunnallisia maksuja.
Kun kuntakokous oli vahvistanut äänimäärät, niin seuraavaksi se päätti äänirahan eli veroäyrin hinnan. Vuonna 1888 se oli 20 penniä kappale. Se oli halpa. Vastasi työmiehen pari tunnin palkkaa. Tällä tavoin verottamalla kunta sai vuonna 1888 kokoon vaivaiset 570,40 markkaa. Näin ollen oli perittävä laajemmalta joukolta erilaisia kunnallisia maksuja. Sen aikuista hintatasoa kuvaa se, että 1895 isoisäni äidin kuoltua suoritetussa ”kalunkirjoituksessa” lehmän hinnaksi arvioitiin 30 markkaa ja ”hevoisen” 40 markkaa.
Muut kunnallismaksut
Kun verotuksella kunta ei saanut alkuunkaan riittävästi tuloja, niin kuntakokouksen oli määrättävä muita kunnallisia maksuja. Niiden maksuun velvoitettiin suurin osa kunnan ruokakunnista. Myös todellinen köyhälistökin.
Vaivaishuoltoa varten perittiin kaikilta vaivaisrahaa. Aikuisella miehellä se oli 1,25 markkaa ja naisella 1 markka. Näin esim. Korkon torppa maksoi 4 miehestä ja 2 naisesta vaivaisrahaa 7 markkaa ja Jänhijoen Kivistön torpan leskimies Antti 1 markan. Vaivaisrahalla maksettiin mm. huutokaupattujen huutolaisten hoitomaksut. Halvin tarjous voitti kuten kaikki tiedämme. Vaivaisrahaa kertyi vuonna 1888 1855,40 markkaa.
Tilikirjassa seuraava maksu oli kaikilta perittävä kouluraha. Kuntaan oli perustettu 1870 kansakoulu ja sen lisäksi sillä rahoitettiin kiertokoulunopettajien palkat. Vaikka kunta keräsi maksut opettajien palkkoihin, niin koulutuksesta vastasi kirkko. Kouluraha vuonna 1888 oli miehestä 1 markka ja naisesta 50 penniä. Näin Latovainion Klemelän isäntä maksoi taloudessaan olevista 3 miehestä ja 5 naisesta koulurahaa 5,50 markkaa. Latovainion ja Jänhijoen kylien taloissa kiertokoulua piti Honkalan talon vävy Juho David Tuominen.
Seuraava kunnan maksu oli susiraha. Sen suuruus talollisilla ja lampuoteilla oli 20 penniä ja muilla talouksilla 10 penniä. Sudet olivat vielä 1880-luvulla vakava uhka pitäjän karjalle. Kuntakokous oli 1880 määrännyt rakennettavaksi 3 uutta sudenkuoppaa pitäjään kartanon pitämän susitarhan ja kuopan lisäksi. Kuopat vaativat hoitajia, joten menoja oli. Markkulan metsään aivan Humppilan rajalle kaivettiin 1881 Latovainion kylän sudenkuoppa. Kuopan hoitajana olivat Aleksanteri Knuutila ja metsänvahti Juha Juhanpoika. Kuoppa on edelleen hyvässä kunnossa. Kiitos talon isännän Pentti Markkulan. Lisäksi maksettiin sudenkaatajille palkkioita. Valtion maksaman palkkion lisäksi kunta maksoi naarassudesta ja naarasilveksestä 40 markkaa ja koirassudesta ja koirasilveksestä 25 mk. Kartanon susitarha oli ansaksi rakennettu aitaus, johon susi houkuteltiin syöteillä ja sen jälkeen surmattiin. Vuonna 1880 sudet tappoivat pahimpana kuukautena 38 lammasta, 5 mullia, vasikan ja hiehon. Kylän paimenen ammatti oli tärkeä ja vastuullinen. Ei mikään paimentyttöjen ammatti. Kyläkunnat palkkasivatkin yhteisiä paimenia suojelemaan niityillä ja metsissä laiduntavia kotieläimiä. Sudet olivat niin röyhkeitä, että isoäitini isän kertoman mukaan ne syysiltaisin tulivat Jänhiölläkin kiertelemään talojen nurkkiin ja pelottelivat pellavasaunoissa yökaudet lihtaavia nuoria. Susirahaa kertyi vuonna 1888 44 markkaa. Nykyään sudenkaadosta saa reilut sakot tai linnaa.
Seuraava kunnan maksu kohdistui vain talollisiin ja lampuoteihin. Se oli kyytimaksu eli holliraha. Suuruudeltaan 78 penniä ääneltä. Kunta oli velvoitettu pitämään kyytitupaa eli hollitupaa ja järjestämään kuljetuksia. Torppareille oli vuokrasopimuksissaan vastaavasti määrätty kyytiajoja muutama kerta vuosittain. Yleensä Turkuun tai Halikkoon. Täydellä kuormalla molempiin suuntiin tai vain toiseen suuntaan. Hollirahaa kertyi vuonna 1888 750,61 markkaa.
Seuraavakin maksu kohdistui pelkästään talollisiin ja lampuoteihin. Se oli lumirekiraha. Suuruus oli 68 penniä ääneltä. Sillä aurattiin pitäjän valtateitä. Lumityöt huutokaupattiin halvimmalle tarjoajalle. Rahaa kertyi 746,81 markkaa. Kartano maksoi lisäksi 400 markkaa siltarahaa.
Yhteensä veroäyreistä ja kunnallisista maksuista tämän tilikirjan mukaan näyttää kunnalle kertyneen 5780,22 markkaa, josta maksurästejä jäi vuodelle 1889 186,50 markkaa.
Tässä olivat tuon ajan kunnallisverot ja maksut. Mutta rasitteet eivät rajoittuneet tähän. Oli kirkon maksuja ja kruunun maksuja. Suurimmat menot oli tietysti kartanolle maksettavat tilojen ja torppien vuokrat ja mökkiläisten talollisille maksamat vuokrat. Niistä ei enää markoilla selvitty, vaan oli tehtävä taksvärkkipäiviä ja lisäksi maksettava rahaa, toimitettava tavaraa tai kehrättävä. Kartano oli ainaisessa rahapulassa ja vuokria korotettiin heti tilaisuuden tullen. Esimerkiksi vuonna 1903 uusituissa sopimuksissa taksvärkkipäiviä paremmilla torpilla oli jopa 156 jalkapäivää ja 26 juhtapäivää vuodessa. Keskinkertaisilla torpilla usein 114 jalkapäivää. Lampuotitaloilla määrät olivat huikeita. Esim. Jänhijoen Honkalalla 208 jalkapäivää ja 10 juhtapäivää Nummelan kartanoon sekä vielä rahaa 130 markkaa. Latovainion Intalalla oli 182 jalkapäivää, 26 juhtapäivää Kuumaan ja 300 markkaa rahaa. Kun tällaisia summia maksettiin kartanoon, niin on ymmärrettävää, että kunnalle ei enää paljon irronnut.
Kaikki eivät kuitenkaan jaksaneet maksaa kunnan maksuja, vaan tilikirjassa on vuosittain eritelty maksurästit. Kunnallislautakunta jopa saattoi jollekin täysin varattomalle antaa maksut täysin anteeksi ”lasten tähden”. Veroistaan saattoi myös valittaa valituslautakunnalle. Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, että vuodesta toiseen oli aina samat valittajat. Torppien vuokrista eivät valitukset auttaneet, vaan edessä oli torpasta lähtö.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kansanvallan perustaksi.
Vuonna 1907 tuli käyttöön valtiollisissa vaaleissa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Syntyivät puolueet ja siirryttiin edustukselliseen demokratiaan. Ei ole ihme, että tällä yhteiskunnallisella tilanteella ja väestörakenteella sosiaalidemokraattinen puolue sai Latovainion ja Jänhijoen vaalipiirissä vuoden 1908 eduskuntavaaleissa 353 ääntä ja muut yhteensä 100 ääntä. Kuntapuolella siirryttiin vasta vuonna 1918 uuteen vaalitapaan ja vuonna 1919 valittiin Jokioisillakin valtuusto yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella. Varallisuuteen perustuva äänioikeus jäi historiaan. Torpat itsenäistyivät ja kartanosta muodostettiin satoja uusia itsenäisiä tiloja. Talonpoikaiset sukuoikeustilat saivat täydellisen itsenäisyyden. Näin kartanon määräävä rooli Jokioisissa loppui. Kunnan tehtävät laajenivat, mutta samoin veronmaksajat lisääntyivät. Nyt emme enää osaa ajatellakaan muuta vaalitapaa kuin tämä nykyinen. Nämäkin oikeudet saavutettiin joukkovoimalla ja kansallisella heräämisellä. Vuosisadan vaihteen jälkeiset meluisat kuntakokoukset väenpaljouksineen ja huutoäänestyksineen siirtyivät historiaan.
Lopuksi on luettelo ääniluettelosta ja tilikirjasta poimittuina kylien äänioikeutetuista äänimäärineen sekä muita kunnallisia maksuja maksaneista. Tilikirjan nimet poikkeavat useassa kohdin kirkonkirjaan merkityistä nimistä, koska tuolloin sukunimilaki ei vielä ollut voimassa. Luettelossa sukunimeksi on usein annettu talon, torpan tai mökin nimi. Lisäksi hyvin suuri osa miehistä on Juha, Juho, Johan, Joose, Jooseppi jne johdannaisia, vaikka kylillä heidät tunnettiin Jusseina tai Janneina. Vielä minunkin nuoruudessani Kuuman Siltalankulmalla ihmiset tunnettiin paremmin tilan nimellä kuin omalla sukunimellään. Cavenit oli Kivisiä, Saviniemen veljekset Hakamäkiä, Honkalan pojat Kivistön poikia, Tienhaarat Niittylöitä tai Koivistoja jne. Sama meininki jatkuu maalla vieläkin osittain.
Vuonna 1888 äänioikeutetut ja veroa maksaneet latovainiolaiset. Suluissa äänimäärä.
Talolliset Oskari Äijälä 11, Matti Markkula 11, Joonas Tuomola 8, Anselm Klemelä 13 ja lampuoti Juha Mikkola (Intala) 16.
Torpparit: Jaakko Terävä 4, Joose Tienhaara 1, Antti Palomäki 2, Juha Mäkimikkola 2, Klemelän torppari Jaakko Luikki 3, Klemelän torppari Juha Kankaanpää 2, Juha Jussila 3, Simo Syrjänpää 3, Kalle Leppälä 2, Juho Hehkonen (Jung) 2, Juha Savikko 3, Juha Mäkelä 3, Antti Tiensuu 4, Anna-Kaisa Rasila 2, Juha Wall 2, Kalle Kulmala 3, Juha Korko 3, Kalle Lahti 1, Antti Jaakkola 3, Kustaa Vehmas 3, Joose Wilo 3, Erkki Mattila 3, Juha Uusitalo 3, Matti Kolkka 3, Juha Ojarinta 1, Juha Koskenoja 3, Joose Heikkilä 3, Eenokki Tapola 3, Aleksanteri Wiitamäki 2, Juha Koivula 2.
Kylän kauppias Juha Mattsson 10, kylän seppä Juha Erkinpoika (Mäenpää) 2, kylän suutari Antti Heikinpoika (Lehtonen) 1.
Äänioikeutta vailla olleet. Maksoivat vaivaisrahan, koulurahan sekä suurin osa myös susirahan:
torppari Manasse Aittamäki, Tuomolan mökkiläinen Antti Kustaanpoika (Hakamäki), Intalan muonamies Antti Rönn, Klemelän muonamies Kalle Nyholm, mökkiläinen Joose Syrjä (Jung), kylän puuseppä Jungin torpan vävy Stefan Lund, Klemelän renki mökkiläinen Matti Hakala, torppari Jaakko Simola, ent. torppari Jaakko Jaakonpoika (Simola), mökkiläinen Samuli Juhala, torppari Juha Mäenpää, mökkiläinen Ida Antintytär, kylän räätäli Tobias Pajala, mökkiläinen Juha Ojala, Wallin torpan muonamies Aukusti Wirtanen, mökkiläinen Markulan renki Kalle Kujala, torppari Juha Kujanpää, mökkiläinen Kalle Wiitamäki, Klemelän mökkiläinen Juha Koskinen, irtolainen Anto Olavinpoika Ört, mökkiläinen Olavi Tuomonpoika Örtin leski, entinen Intalan renki Juha Antinpoika Rönn, entinen tarkàmpuja Antti Matinpoika Jung, entisen kauppiaan leski Kustaava Frandell. Mökkiläinen tai itsellinen oli henkilö joka asui omassa taloudessaan toisen maalla olevassa mökissään tai toisen talossa. Irtolainen eli löysä oli henkilö, jolla ei ollut vakituista työpaikkaa.
Jänhijoen kylän äänioikeutetut ja verovelvolliset asukkaat tuolloin:
Nummelan kartanon vuokraaja, patruuna Alfred F. Paul 20, pehtori Kustaa Johansson 15, lampuoti Juha Kanko 11, talollinen Otto Arkkila 16, lampuoti Ernst (Färm) Mattila 16, lampuoti Matti Honkala 8, lampuoti Juha Pekka 16, lampuoti Juha Filppula 16, talollinen Juha Nikula 16, lampuoti Malakias Eskola 16.
Torpparit: Antti Kivistö 1, Matti Mäkilä 4, Kustaa Syrjälä 3, Paavali Talpiainen 5, Matti Talpiainen 4, Jaakko Talpiainen 5, Otto Lind 1, torpan leski Anna Pietilä 8, Seppälä Antti Tammelin 5 (seppä), Juha Vuohiniemi 2, Antti Kallioinen 2, Kaarle Pajala 4, Juha Wuorela 3, Heikki Rimmi 5, Juha Jokila 3, Juha Simola 2.
Kylän toinen seppä Aukusti Waltonen 3, itsellinen Antti Lind 2, kylän puuseppä Joose Wähämäki 2.
Äänioikeutta vailla olleet kunnan maksuja maksaneet:
Nummelan rengit Samuli Heikinpoika, Juha Jaakonpoika (Stolt), Juha Somen, Aleksanteri Färm ja piika Sofia Mauritsintytär (Koivula), itsellinen Anna Liisa Boo, Knuutilan muonarenki Kalle Örn, itsellinen Joose Antinpoika, itsellinen Matti Palin, mökkiläinen Antti Lamminpää, mökkiläinen Kalle Heikinpoika, mökkiläinen Juha Juhala, itsellinen Joose Lind, Filppulan työmies Antti Heinonen, mökkiläinen Anselm Säteri, mökkiläinen Joose Martin, eläkeläinen Abraham Perälä, eläkeläinen Malakias Stenroos, itsellinen Vilho Boberg, Arolan itsellinen Juha Hurulin, irtolainen Kalle Riihimäki, mökkiläiset Juha Heikki Örn, Heikki Kask ja Juha Syrjälä, entinen siltavahti Kaapo (Gabriel) Stolt ja itsellinen Joose Tiehaara.
Markku Saviniemi
Mökkiläinen Antti Kustaanpoika Hakamäen pojan tyttären poika