Muistomerkki kotikulman sankarivainajille

Kanta-Hämeen sotaveteraanipiirin joululehti Veljestuki 2010

Keväällä 2005 kaatuneiden muistopäivänä paljastettiin Jokioisten kunnan pohjoisimman osan, Kuuman kylän Siltalankulman, kaatuneille oma muistomerkki paikalle, johon kulmakunnan nuoriso kokoontui viettämään aikaansa tai lähteäkseen yhdessä yhteisiin rientoihin. Muistomerkki on Latovainio – Matku-tien varrella lähellä Forssan rajaa Kuumantien ja Palokorventien risteyksessä. Paikalta lähtivät kulmakunnan miehet myös ylimääräisiin harjoituksiin 9.10.1939 kävellen kohti Matkun asemaa, sieltä junalla Humppilaan ja kapearaiteisella Jokioisten asemalle ja palokunnantalolle. Talvisodan joukko-osastot miehillä olivat JR 15 ja Polkupyöräpataljoona 5. Kolmelle tuo lähtö oli viimeinen. Pienen kulmakunnan kymmenkunnasta talosta kaatui sodissa kuusi miestä.

Muistomerkin pystyttivät yksityishenkilöinä Reino Syrjänen ja allekirjoittanut omistamani Hakamäen tilan maalle kahden tien risteykseen. Reino Syrjänen menetti sodassa veljensä ja minä enoni. Muistomerkin perustana on suuri luonnonkivi ja sen päälle asennettiin punaisesta graniitista oleva toinen kivi. Kiveen kiinnitetty laatta on ruostumattomasta teräksestä. Kivi on sama millä nuoret usein istuskelivat. Kun Jokioisten sotaveteraanit kuulivat muistomerkistä, niin heidän aloitteestaan patsaalle järjestettiin juhlalliset vihkiäiset. Puuhamiehenä oli Tauno Aalto. Oli lippuvartio, Erkki Hutka esitti sotaveteraanien tervehdyksen, kunnanjohtajan puhui ja seurakunnan pastori siunasi muistomerkin. Jokkis-ukkojen kuoro lauloi hengellisiä ja isänmaallisia lauluja. Syvän vaikutuksen teki ”Veteraanien iltahuuto”. Tarmokkaat rouvat tarjosivat yli 70 osanottajalle kahvit. Paikalla oli sotaveteraaneja ja sotaorpoja.

Näin jälkeenpäin ajatellen ajatus oli hyvin ennakkoluuloton ja hieman pelottavakin, koska tällaisia kulmakuntakohtaisia muistomerkkejä ei juurikaan ole olemassa. Asia on myös hyvin harras ja vakavahenkinen. Ympäristön suhtautuminen jännitti ja huolta tuli kannettua myös muistomerkin hoidosta. Näin jälkeenpäin ajatellen kaikki on mennyt hyvin. Koska seurakunnan sankarihautausmaalle on matkaa 18 kilometriä, niin muistomerkillä on hyvä muistaa kaatuneita ja poisnukkuneita omaisiaan. Siinä voi muistella myös muualle haudattuja omaisiaan. Kesäisin muistomerkillä on kukkia ja talvisin palaa paljon kynttilöitä. Juhlapäivät muistetaan. Olen hoitanut ympäristön ja hankkinut alueelle penkin, jolla usein viivähtää kyläläisiä ja ohikulkijoita. Vieressä asuva Reino Syrjänen on esimerkillisesti hoitanut alueen kukkaset.

Muistomerkki on sikälikin arvokas, että kulmakunnan pienistä lohkotiloista monet ovat autioituneet, vaihtaneet omistajia tai ovat pelkkiä kesäasuntoja. Asukasmäärä on romahtanut. Näin se muistuttaa aikaisemmista asukkaista ja heidän elämänsä vaikeuksista.

Taulussa olevista miehistä enoni August Hakamäki kuoli vartiossa Lähteen lohkon Munasuolla 1939. Hän oli talomme ainoa poika. Isoäitini, joka menetti myös vävynsä, ei koskaan menetyksistä toipunut. Hän tuijotti usein riihemme seinää ja odotti, että poika tulisi takaisin. Tuijotti niin, että riihen hirret alkoivat liikkua. Riihen taakse oli poikajoukko häipynyt kotiväelle vilkutellen. Riihen taakse meiltä aina on lähdetty niin kuin Koskelastakin Pentinkulmalla. Lauri Kivinen ja Eino Järvinen kaatuivat vastaiskussa Viipurinlahdella talvisodan viimeisinä päivinä. Tauno Kivinen kaatui Kumsjärven valtauksessa lähellä Karhumäkeä syksyllä 1941, Risto Syrjänen kaatui vartiossa Lempaalassa 1943 ja Mauno Jokiniemi 1942 Rombakkalammin maastossa. Kaikki olivat pientilojen poikia, maa- ja metsätyöläisiä.

Ilahduttavaa oli myös saada kaksi talvisodan Lähteen lohkon taistelijaa, Kalle Niemi ja Lauri Lehtinen patsaan suojelijoiksi. Molemmat olivat enoni luokkatovereita ja nyt jo edesmenneitä. Heille hanke oli sydämenasia.

Olemme Reinon kanssa halunneet omalta osaltamme kunnioittaa pienen kotikulmamme sankarivainajien muistoa. Se oli meidän ratkaisumme. Sopiiko se muualle, se on tarkkaan harkittava.

Markku Saviniemi

Muistomerkin kivi 1939

Muistomerkin kivi kesällä 1939. Vasemmalla Lauri Kivinen (kaatui 6.3.1940), Margit Bohm (nykyinen Rajahalme), Risto Syrjänen (kaatui 11.1.1943), Orvokki Heikkilä ja Tauno Kivinen (kaatui 27.10.1941). Kuvan ottanut August Hakamäki kaatui 28.12.1939. Laatassa on myös naapurien Eino Järvisen ja Mauno Jokiniemen nimet.

Muistomerkin kivi 2010

Sama kivi vuonna 2010. Reino Syrjänen on vaalinut veljensä ja naapurin poikien muistoa hoitamalla muistomerkkiä. Kuvat omistaa Markku Saviniemi.

Kirjoitus oli 2010 Kanta-Hämeen sotaveteraanipiirin joululehdessä Veljestuessa. Kirjoituksen laati Markku Saviniemi, jonka maalla patsas sijaitsee.

 

 

 

Kategoria(t): Jokioisten historia, Kirjoitukset Joulun veljestuki-lehdessä, Sotahistoria. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.